Vaviskaa, pullat ja sipsit. Uuden ajan välipala on terveellinen sekä ihmiselle että ympäristölle. Välipalasyöminen kattaa jo kolmanneksen aikuisten ja lähes puolet nuorten päivittäisestä ravinnonsaannista. Arki aikataulujen paineessa ajaa syömään mitä pystyy, silloin kun pystyy, mieluiten yhdellä kädellä.
Tähän asti vastaus hiukomiseen on tavallisimmin ollut suola, rasva ja sokeri. Laiduntaessaan ruokaa kuluttajat haluavat myös hallita painoaan, pitää työtehoa yllä tasaisella verensokerilla ja kunnioittaa ekologisia arvoja. Vaatimukset ovat ajaneet elintarvikevalmistajat kehittämään juomia, patukoita, keksejä ja sipsejä, jotka yhdistävät ainakin kaksi maailmanlaajuisista megatrendeistä helppous, terveys, nautinto ja ympäristötietoisuus.
Suomessa kaupoista löytyy jo esimerkiksi kaurapohjaisia välipalajuomia sekä yksittäispakkauksissa että litran perhekoossa, marjakeksejä, joilla on alhainen glykeeminen indeksi, kolesterolia alentavia välipalajogurtteja ja hiilidioksidipäästönsä paljastavia pikapuuroja annospusseissa. Perunalastuhyllystä voi poimia myös kuivattuja marjoja ja hedelmälastuja. Hevitiskiltä tarjotaan naposteluporkkanoita.
Maailmalla lisääntyy sellaisten välipalatuotteiden kysyntä, jotka ottavat huomioon erikoisruokavaliot ja etniset ruokakulttuurit. Kysyntä liukuu kohti suolaisia välipaloja, mutta vaihtoehdoiksi kaivataan muutakin kuin pähkinöitä ja perunalastuja.
Suklaa voi olla hyvää ruokaa
Vaasan yliopistossa on tutkittu, miksi suomalainen ei aina valitse terveellistä, vaikka olisi mahdollisuus. Markkinoinnin tutkija Hanna Leipämaa-Leskinen kertoo, että hyvän ruuan käsite jäsentyy ihmiselle hänen päänsisäisten neuvottelujensa tuloksena, tilanteen mukaan.
- Hyvänä ruokana pidetään yhtä hyvin salaattia, suklaata kuin pihviateriaakin. Herkuttelu voi olla olennainen osa terveellisyyden tavoittelua. Kun ihminen kokee ansainneensa herkun, se katsotaan hyväksi ruuaksi, Leipämaa-Leskinen huomauttaa.
Arvotasolla kuluttaja suosii puhdasta, terveellistä ja kotimaista, mutta valitsee usein edullisen, tutun, hyvänmakuisen ja nopean. Asenteen ja käyttäytymisen välisessä kuilussa mylläävät tieto, tunne ja toiminta. Tunnetasolla ihmiset yhdistävät terveellisen yhä pahanmakuiseen tai hankalaan.
- Jos terveellisyys ei ole sisäistynyt syvälle ihmisen arvoihin, se ei aktivoidu kaupassa, Leipämaa-Leskinen summaa.
Ensi vuonna hän alkaa tutkia elintarvikepakkausten ja niiden sisällön välisten arvoristiriitojen vaikutusta kuluttajien valintoihin.
Säännöt ja valikoima ohjaavat koululaista
Vaikeus tehdä terveellisiä välipalavalintoja näkyy yläkoululaisten käyttäytymisessä. Koululaiset nauttivat välipaloja sekä kouluaikana että sen jälkeen, joskus myös koululounaan sijaan. Sitran tukemassa Järkipalaa-tutkimus- ja koulutushankkeessa on vahvistunut, että yleisin koulupäivän aikana nautittu välipala on makeinen, vasta seuraavina tulevat hedelmät ja voileivät.
Toiminnanjohtaja Sini Garam Leipätiedotuksesta kertoo lasten tietävän mitä terveellinen välipala on, mutta syövän kuitenkin epäterveellistä, jos sitä on tarjolla ja kaveritkin syövät. Tai syövät sekä omenan että pullan. Leipätiedotus on mukana Sitran hankkeessa.
Hyvien valintojen tekeminen käy luonnostaan, kun aikuiset eli koulun henkilökunta ja vanhemmat kantavat vastuunsa välipalavaihtoehtojen tarjoamisessa sekä luovat säännöt, ettei koulun alueelta saa poistua kouluaikana. Vesiautomaatit käytävillä ovat yksinkertainen keino vähentää sokeripitoisten juomien kulutusta.
Kun koulussa tarjotaan terveellinen välipala esimerkiksi ennakkoon maksettavan välipalapassijärjestelmän kautta, leivän syöminen yli kaksinkertaistuu ja hedelmien kolminkertaistuu. Karkin ja limujen syönti putoaa lähes kymmenesosaan
verrattuna kouluun, jossa välipalatarjontaa hoitavat karkki-, jäätelö- ja limsa-automaatit ja koulun alueelta saa poistua välitunnilla.
- Välipalapassi tuo hohtoa myös koulun lounasruokailuun, kun ruokalassa on kahvilanomaista tunnelmaa, Garam vinkkaa.
(Finfood)
