Monet hajuaistimukset muotoutuvat ympäristötekijöiden perusteella ja muuttuvat iän myötä. Vain tiettyjen tuoksujen aistiminen on perinnöllistä. Hajuaistin joustavuus on voinut lajinkehityksessä edistää sopeutumista muuttuvaan elinympäristöön.
Hajuaisti viestii ruuan laadusta ja varoittaa vaaroista. Hajut koetaan kuitenkin hyvin eri tavoin. Hajujen kokemista on pidetty opittuna, mutta myös geneettinen vaihtelu saattaa selittää hajukokemusten yksilöllisyyttä.
Tutkimustietoa on olemassa niukasti, mutta hajureseptorien geenit on tunnistettu. Muutkin geenit saattavat olla yhteydessä hajuhavaintoihin.
Antti Knaapilan väitöstutkimuksen tavoitteena oli määrittää perintö- ja ympäristötekijöiden vaikutuksia ihmisen hajuaistimuksiin. Hänen tutkimuksensa perusteella näyttää siltä, että geenit määräävät vain raamit, joiden puitteissa pääasiallisesti ympäristötekijät muokkaavat hajujen aistimista.
Kanelin miellyttävyys havaittiin perinnölliseksi perhetutkimuksessa, jossa myös paikannettiin miellyttävyyteen mahdollisesti vaikuttava geenialue kromosomista 4. Suomalaisten perheiden jäsenet sekä australialaiset, isobritannialaiset, tanskalaiset ja suomalaiset kaksoset arvioivat hajujen voimakkuutta ja miellyttävyyttä sekä yrittivät tunnistaa raaputusliuskoilla esitettyjä hajuja.
Yli tuhannen henkilön perhetutkimuksessa käytettiin kaupallisen hajutestin hajuja. Tähän testiin kuuluvat banaani, suklaa, kaneli, bensiini, sitruuna, sipuli, tinneri, ananas, ruusu, savu, saippua ja tärpätti. Perhetutkimuksen tulosten ja kirjallisuuden pohjalta kaksostutkimuksia varten suunniteltiin uusi hajuärsykesarja, johon kuuluvat androstenoni, suklaa, kaneli, isovaleriaanahappo, sitruuna ja tärpätti.
Kaksostutkimuksessa havaittiin kohtalainen periytyvyys vain androstenonin hajun koetulle voimakkuudelle ja miellyttävyydelle. Niiden taustalla on todennäköisesti samoja geenejä.
Lisäksi osallistujat arvioivat oman hajuaistinsa toiminnan ja ympäristön hajujen häiritsevyyden. Omat arviot hajuaistin toiminnasta heijastivat enemminkin hajujen koettua häiritsevyyttä kuin haistamiskykyä tai geneettistä vaikutusta.
Ei-geneettisten analyysien tulokset tukivat käsityksiä naisten miehiä paremmasta haistamiskyvystä, ikään liittyvästä hajuaistin heikkenemisestä sekä kokemusperäisistä vaikutuksista hajujen aistimiseen.
Lisätutkimuksia tarvitaan geenien ja ympäristön vuorovaikutuksesta, esimerkiksi siitä, miten hajuille altistuminen vaikuttaa hajureseptorigeenien säätelyyn.
(Finfood)
