Tuoreen väitöstutkimuksen mukaan perinteinen suomalainen ruokavalio voi lisätä sepelvaltimotaudin kehittymisen riskiä. Sepelvaltimotaudin kliiniset oireet tulevat useimmiten esiin vasta keski-iässä tai sen jälkeen. Siihen johtavat ateroskleroottiset muutokset verisuonissa saattavat kuitenkin kehittyä lapsuudesta tai nuoruudesta alkaen.
Ravinto on eräs tärkeimmistä sepelvaltimotaudin riskitekijöiden tasoa selittävistä tekijöistä. Useilla ravintotekijöillä on arveltu olevan yhteisvaikutuksia toistensa kanssa. Siksi ruokavalioon kokonaisuutena on viime aikoina ryhdytty kiinnittämään kasvavaa huomiota.
Vera Mikkilän väitöstutkimus on osa LASERI-hanketta, jossa suomalaisten lasten, nuorten ja nuorten aikuisten sepelvaltimotaudin riskitekijöitä ja niiden muovautumista lapsuudesta aikuisuuteen on kartoitettu koko maan kattavassa tutkimuksessa.
Tämä kansainvälisestikin ainutlaatuinen hanke käynnistettiin vuonna 1980, jolloin tutkittavat olivat 3 - 18 -vuotiaita. Tutkimuksen aineistona käytettiin 1 037 tutkittavalta toistuvasti vuosina 1980 - 2001 kerättyjä tietoja ruokavaliosta ja sepelvaltimotaudin riskitekijöiden tasosta. Vuonna 2001 saatiin ultraäänimittauksella tietoja kaulasuonten rakenteesta.
Pitkän seurannan ansiosta tutkimuksessa oli ainutlaatuinen mahdollisuus selvittää lapsuudesta aikuisuuteen muovautuvien ruokatottumusten roolia sepelvaltimotaudin kehittymisessä.
Ruokatottumukset jatkuvat lapsuudesta aikuisuuteen
Kun ruokavaliota tarkasteltiin kokonaisuutena, aineistossa oli koko 21 vuoden seurannan ajan havaittavissa kaksi toisistaan poikkeavaa ruokavaliotyyppiä. Perinteiseen ruokavaliotyyppiin kuului runsas rukiin, perunoiden, maidon, voin, makkaran ja kahvin käyttö. Terveystietoiseksi nimetty toinen ruokavalio sisälsi runsaasti kasviksia, juureksia, teetä, ruista, kalaa, juustoa sekä aikuisiällä myös alkoholijuomia. Nämä ruokavaliotyypit näyttivät pysyvän pääpiirteissään samanlaisina lapsuudesta aikuisuuteen.
Pitkäaikainen perinteinen ruokavalio oli yhteydessä useisiin sepelvaltimotaudin riskitekijöihin, kuten korkeisiin LDL-kolesterolin, apolipoproteiini B:n ja C-reaktiivisen proteiinin tasoihin sekä naisilla myös kohonneeseen verenpaineeseen ja insuliinitasoon.
Miehillä, jotka käyttivät runsaasti perinteiselle ruokavaliolle tyypillisiä elintarvikkeita, havaittiin muita enemmän sepelvaltimotaudin riskiä ennustavaa valtimon seinämän paksuuntumista. Tätä paksuuntumista esiintyi myös niillä tutkittavilla, joiden ruokavalio sisälsi keskimääräistä enemmän proteiinia ja vähemmän rasvaa.
Tutkimus vahvistaa, että lapsuudessa muotoutuvat ruokatottumukset jatkuvat usein aikuisuuteen. Perinteisen ruokavalio pitkäaikainen noudattaminen saattaa johtaa kohonneeseen riskiin sairastua sepelvaltimotautiin. Myös proteiinipitoinen ruokavalio ja samanaikainen, usein tietoinen, rasvan välttäminen saattaa lisätä sepelvaltimotaudin kehittymisen riskiä.
Mikkilän tutkimus tarkasteli ruokavaliota kokonaisuutena ja tarjoaa käytännönläheistä tietoa ravinnon merkityksestä sepelvaltimotaudin kehittymisessä.
(Finfood)
