Yli puoli vuotta jatkuvaan täysimetykseen liittyy kasvuhäiriön ja raudanpuuteanemian vaara, sosiaali- ja terveysministeriön (STM) suosituksessa todetaan. Kuuden kuukauden jälkeen rintamaidon raudan määrä ei enää pelkästään riitä tyydyttymään lapsen kasvanutta raudan tarvetta.
Viimeistään puolen vuoden iästä lähtien lapsi tarvitseekin rintamaidon lisäksi muita raudan lähteitä, kiinteitä lisäruokia. Niille tehdään tilaa vähentämällä vastaavasti lapsen nauttimaa maidon määrää.
Rautaa saa erityisen hyvin lihasta, ja sitä on myös viljassa ja kasviksissa. Maksaruokia ei alle 1-vuotiaille lapsille suositella lainkaan.
Eurooppalaisten lastenravitsemuksen asiantuntijoiden muodostaman ESPGHAN:n suositusten mukaan rintaruokitun imeväisikäisen (6-12 kuukautta) tulisi saada yli 90 prosenttia raudan tarpeestaan kiinteistä ruuista. Lapset ovat kuitenkin aina yksilöitä.
- Jos lapsi kehittyy normaalisti ja syö hyvin, ei raudanpuutetta ole syytä epäillä. Neuvola on se paikka, jossa asiaan puututaan, Turun lapsi- ja nuorisotutkimuskeskuksen tutkimusjohtaja Hanna Lagström toteaa.
Äidinmaito riittää raudan lähteeksi puoleen vuoteen saakka
Äidinmaito sisältää niukasti rautaa, mutta raudan imeytyminen on siitä poikkeuksellisen tehokasta. Äidinmaidonkorvikkeissa on huomattavasti enemmän rautaa kuin rintamaidossa. STM:n julkaisun mukaan täysimetettyjen lasten hemoglobiiniarvot ovat kuitenkin vielä 4-6 kuukauden iässä selväsit korkeammat kuin korvikeruokittujen.
Vieroitusvalmisteissa on kiinnitetty erityishuomiota kasvavan lapsen raudan tarpeeseen. Vaikka lapselle annettaisiin äidinmaidonkorviketta tai vieroitusvalmistetta, ruokavalioon on kuitenkin tarpeen lisätä rautaa sisältäviä kiinteitä ruokia.
Lehmänmaitoa suositellaan pääasialliseksi juomaksi vasta ensimmäisen ikävuoden jälkeen, sillä lehmänmaito sisältää liian vähän rautaa.
Täysimetys 8 kuukauden iässä harvinaista Suomessa
Viime vuonna julkaistussa brittitutkimuksessa noin 40 prosenttia 8 kuukauden ikäisistä lapsista, jotka saivat äidinmaitoa yli 6 kertaa päivässä, sai rautaa alle arvioidun vähimmäistarpeen. Seurantatutkimukseen osallistui 928 imeväisikäistä.
Tutkimuksessa päädyttiin suosittelemaan rintaruokintakertojen rajoittamista 8 kuukauden iässä alle 6 kertaan päivässä ja korvikkeen käyttömäärän rajoittamista alle 600 millilitraan päivässä.
- Toisaalta täysimetys on vielä kahdeksan kuukauden iässä Suomessa harvinaista, tutkija Pipsa Kyttälä Kansanterveyslaitokselta toteaa.
Raudanpuuteanemiaa oli brittitutkimuksessa enemmän rintaruokittujen kuin korviketta saaneiden keskuudessa 8-12 kuukauden iässä. Tämä johtuu siitä, että äidinmaidonkorvikkeet ja vieroitusvalmisteet sisältävät enemmän rautaa kuin rintamaito.
Kyttälän mukaan kyse voi olla myös siitä, että imetetyille annetaan ehkä vähemmän lisäruokaa kuin korviketta saaneille.
Raudanpuuteanemia kehittyy hitaasti
Raudanpuuteanemia kehittyy hitaasti ja varsin oireettomasti. Rautavarastojen vaje ei näy vielä veren hemoglobiinitasoissa, ja vasta varsinainen raudanpuuteanemia on havaittavissa veren hemoglobiinipitoisuuden pienenemisenä.
Raudanpuuteanemiaa ei normaalitilanteessa esiinny heti lapsen sikiöaikana kertyneiden rautavarastojen ehtyessä 4-6 kuukauden iässä, vaan vasta myöhemmin ellei raudan saanti ole vastannut tarvetta.
Rautaa tarvitaan muun muassa aivojen kehittymiseen ja toimintaan. Sen riittävällä saannilla on merkitystä lapsen henkiselle ja psykomotoriselle kehitykselle.
(Finfood)
Lähteet:
Infant feeding in the second 6 months of life related to iron status: an observational study, Archives of Disease in Childhood 2007;92:850-854
Iron metabolism and requirements in early childhood: Do we know enough?: A commentary by the ESPGHAN committee on nutrition. J Pediatr Gastroenterol Nutr 34(4):337-345.)
Imeväis- ja leikki-ikäisten lasten, odottavien ja imettävien äitien ravitsemussuositus, STM 2004:11.
Scientific Committee for Food (2003). Report on the revision of essential requirements of infant formulae and follow-on formulae (adopted on 4 April 2003). European Comission, Luxembourg, pp127-136
A Commentary by the ESPGHAN Committee on Nutrition JPGN, 2008;46:99-110
