Ongelmat lapsen syömistaidoissa heijastuvat myös puhetaitoihin

Häiriöt lapsen syömistaidoissa heijastuvat helposti myös puhetaitoihin. Puheterapeutti ja kasvatustieteiden tohtori ANNIKKI RIITESUON mukaan lapsen syömistaitojen parantuessa myös lapsen tuottamat äänelliset leikit muuttuvat monipuolisemmiksi. Mitä rakeisempaan ruokaan siirrytään, sen monipuolisemmaksi äänellinen leikki muuttuu.

Ongelmiin syytä puuttua ajoissa

- Lapsen suotuisan puheen kehityksen vuoksi on tärkeää seurata myös lapsen syömistaitojen kehittymistä, Riitesuo kannustaa. Neuvolaa tai puheterapeuttia kannattaa konsultoida rohkeasti mieltä mahdollisesti askarruttavissa asioissa heti kun ongelma on havaittu. Puheen kehittymisessä kannattaa seurata erityisesti jokelluksen kehittymistä, sen alkamista sekä laatua ja määrää.

Suomessa on Riitesuon mielestä ollut liian kauan vallalla odotteleva käytäntö erityisesti puheen kehityksen suhteen. - Siinä odotellessa on sitten saatettu menettää monia arvokkaita kuntoutuksen kuukausia, puolia vuosia ja jopa vuosia, Riitesuo pahoittelee. Näin käy erityisesti silloin, kun lapsella ei näyttäisi olevan riskitekijöitä perimässään tai lapsella ei ole mitään diagnosoitua vammaa. Tilanne on kuitenkin korjaantumassa ja kehitteillä on esimerkiksi uusi neuvolaseula ongelmien havaitsemista helpottamaan.

Syömisen ongelmat ovat hänen mukaansa helposti havaittavissa ja puutteellisia taitoja voidaan kehittää esimerkiksi erilaisin syöttämistekniikoin. Lasta voidaan myös kotona opettaa tutkimaan asioita suullaan ja tekemään suulla ja huulilla lärpätyksiä, naksutuksia ja päristyksiä.

Puhe ja syömistaidot kehittyvät rinta rinnan

Noin 7 kuukauden iässä lapsi aloittaa kaksitavujokelluksen eli ”ma-ma”, ”pa-pa” -äänteiden tuottamisen. Tätä pidetään spontaanisti puhumisen aloittamisen merkkinä. Kysymys on Riitesuon mukaan kuitenkin kypsyneestä motorisesta taidosta, jota lapsi nyt kokeilee käytännössä. Tämä rytminen liike nähdään lapsen raajoissa ilmiönä nimeltään hammering eli vasarointi jo hieman ennen kuultavaa tuotosta.

Lapsi ryhtyy 9 kuukauden iästä eteenpäin käyttämään syömisessä kielen ylös-alas –liikettä varhaisemman eteen-taakse –liikkeen sijasta. Tästä iästä lähtien lapsi oppii myös käyttämään leuan ja kielen liikettä eriytyneesti, mikä on hyvän artikuloinnin edellytys. Äänteiden oppimisjärjestys etenee siten, että ensin opitaan huuliäänteet (esimerkiksi m, p) ja sitten kielenkärkiäänteet (esimerkiksi d, t, n).

Jokellus saavuttaa huippunsa 10-11 kuukauden iässä ja silloin lapsi saa jo esimerkiksi ruuan pois lusikasta tarkoilla huulten liikkeille. Pureskelun hallinta eli leukojen pyörivä liike on edellytyksenä sille, että pystytään tuottamaan vaikeimmin artikuloitavat äänteet (esimerkiksi l, r, s).

Ongelmien taustalla useimmiten synnynnäinen syy

Ongelmat syömisessä ja puheessa johtuvat Riitesuon mukaan usein esimerkiksi ennenaikaisesta syntymästä tai synnynnäisestä vammasta. Esimerkiksi keskosilla ja halkiolapsilla ongelmat ovat monissa tapauksissa kuitenkin voitettu viimeistään kouluikään tultaessa.

Vaikka syömiseen ja puhumiseen käytetään samoja suualueen lihaksia, pienten lasten syömistaitojen ja puheen kehityksen välisestä yhteydestä kuitenkin kiistellään. Vilkasta keskustelua on herättänyt se, onko kysymyksessä säätelymekanismiltaan kaksi erillistä vai kaksi toisiinsa läheisesti liittyvää järjestelmää. Aiheesta on tehty tutkimuksia pääasiallisesti Suomen rajojen ulkopuolella ja lisätutkimuksia tarvitaan. (Finfood)

···········································································
Lisätietoja:
Www: www.finfood.fi/uutiset
Toimittaja: Elina Latvala