Lasten lihavuuden hoidon pitkäaikaisen vaikuttavuuden parantamiseksi tarvitaan uusia lähestymistapoja. Lisää tutkimustietoa tarvittaisiin sitä, voidaanko lihavuuden hoidon pitkäaikaista vaikutusta tehostaa hoito-ohjelman jälkeisillä seurantakäynneillä.

Tällaisiin johtopäätöksiin päätyi ravitsemusterapeutti Marja Kalavainen, jonka lasten lihavuuden hoitoa käsittelevä väitöskirja tarkastettiin Itä-Suomen yliopistossa lokakuun alussa.

Tiivis ryhmähoito yksilöhoitoa tehokkaampaa

Kalavaisen väitöstutkimuksessa verrattiin kahden lasten lihavuuden hoito-ohjelman, tiiviin ryhmähoidon ja tavanomaisen hoidon, vaikuttavuutta ylipainoisten kouluikäisten lasten painoon. Käyttäytymisterapiaa soveltavassa ryhmähoidossa järjestettiin lapsille ja vanhemmille kaikkiaan 15 tapaamiskertaa. Tavanomaisessa yksilöhoidossa lapsi tapasi kouluterveydenhoitajan kahdesti puolen vuoden aikana.

Ryhmähoito oli tavanomaista hoitoa tehokkaampaa, kun kuusi kuukautta kestäneiden hoito-ohjelmien vaikuttavuutta arvioitiin niiden päättymisen jälkeen. Lasten pituuspaino laski keskimäärin 6,8 prosenttia ryhmähoidossa ja 1,8 prosenttia tavanomaisessa hoidossa. Pituuspaino tarkoittaa painoa suhteessa samaa sukupuolta olevien samanpituisten lasten keskipainoon.

Pitkäaikaisissa vaikutuksissa ei eroa

Pitkäaikaisseurannassa kahden tai kolmen vuoden kuluttua tutkimuksen alkamisesta tuloksissa ei ollut enää merkitseviä eroja hoitomuotojen välillä. Lasten aiempi lihominen oli kuitenkin pysähtynyt. Molemmat hoito-ohjelmat olivat toteuttamiskelpoisia, sillä enintään kolme prosenttia lapsista keskeytti hoidon.

Tutkimukseen osallistui kaikkiaan 70 iältään 7–9-vuotiasta ylipainoista lasta. Tutkitut lapset valikoituivat saamaan ryhmähoitoa tai tavanomaista hoitoa satunnaisesti.

Toimittaja: Krista Korpela-Kosonen/Viestintä Nutrimedia