Syömiseen liittyvät ongelmat ovat sangen tavallisia pienillä lapsilla. Määräilyn ja moittimisen tielle ei kannata kuitenkaan lähteä. Rento ja kannustava ilmapiiri auttavat lasta monin verroin paremmin.

Tarkkoja tutkimuslukuja pikkulasten syömisongelmien yleisyydestä ei Suomessa ole saatavilla, mutta kanadalaisen tutkimuksen mukaan arviolta noin 25 – 40 prosentilla lapsista on vanhempien mukaan jonkinlaisia syömiseen liittyviä ongelmia, sanoo ravitsemusterapeutti Aila Paganus HUS:in Lastenklinikalta. Luku ei sisällä kliiniset syömishäiriödiagnoosit täyttäviä anoreksiaa ja bulimiaa, sillä ne ovat alle kouluikäisillä vielä harvinaisia.

Ongelmat ratkeavat useimmiten kotikonstein

Syömiseen liittyvät ongelmat voivat lapsella ilmetä monella tapaa. Lapsi saattaa toistuvasti kieltäytyä syömästä tai syödä kulutukseensa nähden vain hyvin vähän. Lapsi saattaa menettää kiinnostuksensa ruokailuun nopeasti ja karkailla ruokapöydästä. Ruokailutilanteisiin voi liittyä myös jatkuvaa kiukuttelua ja raivokohtauksia.

Lapsen syömisongelmat kielivät usein jostakin muusta oireesta tai ongelmasta.  –Taustalla saattaa olla esimerkiksi ruoka-allergia, vaikea ummetus tai jokin hoitoa vaativa sairaus. Myös perheen stressitekijät tai ongelmat vuorovaikutuksessa voivat heijastua lapsen syömiseen, Aila Paganus kuvailee. 

Lapsen toistuviin ja jatkuviin ruokailuun liittyviin ongelmiin on siksi syytä reagoida ja pyrkiä selvittämään oireilun syy. Useimmiten lapsen syömispulmat ratkeavat kotikonstein neuvolan terveydenhoitajan tuella ja opastuksella. Vain vakavimmat ja vaikeimmat ongelmat vaativat selvittelyä erikoissairaanhoidossa.

Eroon turhasta syyllisyydestä

Jos arkiset ruokailutilanteet lapsen kanssa ovat jatkuvaa temppuilua, kiukuttelua ja taistelutannerta, ovat vanhempien hermot ja jaksaminenkin koetuksella. Usein lapsen syömisongelmat aiheuttavat vanhemmille myös huolta ja syyllisyyden tunteita.

Paganus neuvoo vanhempia vapautumaan turhasta syyllisyydestä ja rentoutumaan. – Syömisen pitää olla mukavaa. Rento ja mukava ilmapiiri aterialla auttavat lasta parhaiten.

Moittimisen, määräilyn ja pakottamisen tielle ei sen sijaan pitäisi lähteä. Ne vievät tilannetta vain entistä enemmän solmuun. Myös herkuilla palkitseminen on huono käytäntö, joka kääntyy itseään vastaan.

-Lapsi ajattelee helposti, että näissä kasviksissa täytyy olla jotakin vikaa, kun minut pitää niiden syömisestä palkita, Paganus kuvailee.

Kehu ja kiitä lasta

Syömisestä pitäisi tehdä lapselle houkuttelevaa muilla keinoin.  Maukas, selkeä ja värikäs ruoka, jonka valmistamiseen lapsi on vielä päässyt ikänsä ja taitojensa mukaisesti osallistumaan, innostaa varmasti myös maistamaan. 

Ruokailutilanteessa voi rohkeasti ottaa kaikki aistit käyttöön. Anna lapsen rauhassa tutkia, miltä ruoka näyttää, tuoksuu, tuntuu ja maistuu. Jos taapero ei innostu lusikalla syömisestä, tarjoa vaiheeksi sormiruokaa.

Muista aina myös kehua ja kiittää lasta, vaikka hän söisikin vain vähän.  Myönteiset kokemukset ruokailusta vievät ennen pitkää kohti mutkattomampaa syömistä.

Ruokailurytmi kuntoon

Toisinaan vanhempien huoli lapsen syömisestä voi paljastua turhaksi ja syömisongelmat näennäisiksi. Lapsi ei kenties syö juuri mitään päivän pääaterioilla, mutta tarkempi tutkiskelu saattaa osoittaa, että ruokaa ja energiaa kertyy yllin kyllin pitkin päivää tapahtuvasta napostelusta. Silloin riittää, että päivittäinen ruokailurytmi tarkistetaan ja turhat välipalat karsitaan. 

Napostelusyömisen lisäksi on hyvä kiinnittää huomiota lapsen juomiseen. Jos lapsi lipittää pitkin päivää maitoa tai mehua, ei ole ihme, että ruoka ei aina maistu.

Paganus muistuttaa vanhempia lisäksi siitä, että jokaisella, niin lapsella kuin aikuisella, on aina myös inhoruokia, joita ei kerta kaikkiaan tee mieli syödä. – Kaikkien ei ole pakko tykätä kaikesta. Yksilöllisiä mieltymyksiäkin tulisi kunnioittaa.

Toimittaja: Krista Korpela-Kosonen