Psykologian tohtori Susanna Anglé on koonnut ratkaisukeskeisen vuorovaikutustaitojen työkalupakin ylipainoisten lasten elintapamuutosten motivointiin. Se on jalostunut Anglén lyhytterapiasta syömishäiriöisten hoidossa saamien kokemusten pohjalta.

Anglé esitteli käytännön keinoja elintapamuutosten motivointiin perjantaina Helsingissä seminaarissa, jossa lanseerattiin Mahtavat muksut -aineistoa arkikäyttöön. Seminaariin osallistui ravitsemusterapeutteja, terveydenhoitoalan henkilöstöä, muita lasten ja nuorten kanssa työskenteleviä sekä terveys- ja ravitsemusalan opettajia. Anglén taustayhteisöjä ovat Tampereen yliopisto ja Turun Syömishäiriökeskus.

Ratkaisukeskeisyyteen kuuluu kannustaminen

Ratkaisukeskeisyys on ongelmakeskeisyyden vastakohta. Anglé kuvailee sitä voimavara- tai edistyskeskeisyydeksi.

- Ongelmat kätkevät alleen ratkaisuyrityksiä, tavoitteita ja tulevaisuuden toiveita. Purnaamisen alle kätkeytyy toivomuksia. Muuttumisessa on kyse taitojen oppimisesta. Muutoksessa hyvä lisääntyy jo olemassa olevaa hyvää vahvistamalla, Anglé sanoo.

Muutoksen juju on pienten askelten politiikka. - Se mikä toimii, on totta, tee sitä lisää, Anglé kannustaa.

Haasteet voitoiksi

Anglé kääntää totutut painonhallinnan haasteet voitoiksi. Yltäkylläistä, passivoivaa ympäristöä pidetään isona haasteena, mutta voimme vaikuttaa lähiympäristöömme. Ensimmäinen askel on tehdä terveyttä edistävä syöminen ja liikunnallinen aktiivisuus helpoksi ja epäterveellinen syöminen ja passiiviset ajanvietteet hankaliksi.

- Suotavat syötävät helposti saataville ja harvinaiset herkut pois houkuttamasta silmää. Lenkkarit esiin ja pleikkari komeroon!, tutkija kehottaa.

Synnynnäisiä ja opittuja mieltymyksiä voi muuttaa totutellen. Lempiruokien reseptejä voi keventää vähitellen, teelusikallinen kerrallaan. Elimistöä voi myös opettaa.

- Suotavia syötäviä kannattaa maistella tai syödä mukavassa tilanteessa, hyvässä seurassa, pakottamatta - ja nälkäisenä. Kun herkkujen nauttiminen ajoitetaan aterioiden päätteeksi, ei vahvisteta makeamieltymystä, Anglé toteaa.
Myös opittuun tunnesyömiseen voi vaikuttaa, sillä tunteiden hallintaa voi oppia. Kurjaa oloa ei hoidetakaan syömisellä.

- Lapsi vasta opettelee tunteidensa ja tarpeidensa tunnistamista ja tarvitsee siinä aikuisen apua. Lohturuuan sijaan lapselle tarjotaan kuuntelemista, juttelemista ja syliä.

Syömisen säätelyä voi oppia säännöllistämällä ruokailurytmiä ja lisäämällä ruokavalioon monipuolisuutta. Jos samalla lisää joustavuutta ja sallivuutta, kyky kuunnella nälkää ja kylläisyyttä sekä kohtuullisuus löytyvät usein itsestään, Anglé toteaa.

Lasten riippuvuus aikuisten valinnoista ja alttius vaikutteille on haaste, jonka voittamiseen tarvitaan mukaan koko lähipiiri. Lapsiin vaikutetaan kehun ja kannustuksen kautta.

- Vanhemmat voivat ottaa asian puheeksi isovanhempien kanssa. “Meillä on Jessen kanssa menossa Herkulliset Hedelmät -projekti, jossa Jesse opettelee hedelmiin tutustumista. Tulisitteko, Mummi ja Pappa, mukaan Jessen kannustajiksi? Auttaisitte Jessen oppimista, jos Mummilassakin viettäisitte hedelmäisiä välipala- ja herkkuhetkiä", Anglé neuvoo.

Kohti voimaannuttavaa yhteistyötä

Kaikilla on piintyneitä tapoja, ja on inhimillistä pysytellä mukavuusalueella, psykologi toteaa. Haastavaa on myös mielemme monimutkaisuus ja vaikuttimiemme ristiriitaisuus - aiomme yhtä, haluamme toista, teemme kolmatta. - Myös mustavalkoinen ajattelu lisää haastetta. Se ilmenee muun muassa ruokien jakona hyviin ja pahoihin sekä ylimitoitettuina tavoitteina.

Psykologin mukaan näiden ominaisuuksien hyväksyminen on tärkeää. Kyse ei olekaan tahdonlujuuden puutteesta. Haasteilla on yhteinen vastakohta: toiveiden selkeys ja riittävän voimakas muutosmotivaatio. Haasteisiin vastataan motivaatiota selkiyttämällä ja vahvistamalla, Anglé sanoo. Hän muistuttaa, että asiakkaasta tulee helposti vastaan haraava "aasiakas", jos häntä suitsitaan liikaa.

- Jos koemme tulevamme arvostelluksi, alamme puolustautua ja muutoksen teko vaikeutuu. Vaikuttaminen, jonka koemme suitsista kiskomiseksi, johtaa vastustamiseen ja motivaation vähenemiseen. Aasiefektissä on kyse vuorovaikutuksen ongelmasta, ei asiakkaan ominaisuuksista, Anglé painottaa.

Hän kehottaakin löysäämään suitsia. Ammattilainen välttää vastakkainasettelua ja arvostelua. Niiden vastakohta on tasaveroinen, kunnioittava, asiakaslähtöinen ja voimaannuttava yhteistyö.

Voimaannuttavan vuorovaikutuksen työkalupakki

Lyhytterapialla ja elintapaohjauksella on Anglén mukaan sama tavoite: molemmat edistävät käyttäytymismuutoksia, jotka lisäävät asiakkaan hyvinvointia. Voimaannuttava vuorovaikutus on taitoa etsiä voimia, kykyjä, motivaatiota ja jo tapahtunutta edistystä vaikka suurennuslasilla.

Vaikuttava keskusteleminen on taitoa nostattaa löydettyä hyvää - se toimii kuin hiiva. Anglén sanastossa aasiefektiä torjutaan suurennuslasilla ja hiivalla.

- Ihminen itse tietää, mikä häntä auttaisi. Hän ei vain tiedä, että hän tietää. Niinpä häneltä pitää kysyä, mitä Sinä tarvitsisit ja miten Sinua tuetaan?, Anglé pohjustaa.

Työkalupakissa on Kahdeksan Kovaa Koota: kuunteleminen, kysyminen, kumppanuus, katse tulevassa, kekseliäisyys, kiittäminen, kehuminen ja kannustaminen.

- Kysymys on tehokkaampi tapa vaikuttaa toiseen kuin väite, neuvo tai ohje. Se osoittaa kiinnostusta ja arvostusta, ja sen avulla vältetään aasiefekti. Asiakas alkaa neuvoa itse itseään, kokenut terapeutti sanoo.

Kumppanuuden rakentaminen tarkoittaa pyrkimystä yhteistyöhön kaikkien osapuolten kanssa, kaikkien näkemysten kuulemista. Liikkeelle lähdetään asiakkaan toiveista ja tavoitteista, sillä auttaminen on mahdotonta, ellei olla samalla puolella aitaa. Keskustelun painopiste kannattaa pitää tavoitteissa ja jo tapahtuneessa edistymisessä, se nostaa optimismia. Vision selkiyttäminen lisää muutoksen todennäköisyyttä.

Kekseliäisyys on taitoa toimia luovasti ja joustavasti. Ammattilainen mukauttaa kommunikointinsa asiakkaan tyyliin sopivaksi.
- Joskus mikä tahansa toisin toimiminen saa vanhat jumit murtumaan. Leikillisyys ja kepeys pitävät yllä toivoa ja yhteistyön myönteistä sävyä.

Anglé muistuttaa myös, että kaikki janoavat hyvää palautetta. Sen saaminen lisää yhteistyöhalua ja vastaanottavaisuutta. Arvostuksen osoittaminen on suorin tapa voimaannuttaa asiakasta. Esimerkiksi elintapakeskustelu aloitetaan siitä, mikä nykyisissä tavoissa on hyvää ja kehuttavaa.

Motivoimisen salaisuus

Muutosmotivaatiossa on useita osatekijöitä. Motivaation nostattamiseksi ammattilainen voi tarttua tyytymättömyyteen ja kysellä nykytilanteen huolista.

- Mikä sai perheenne lähtemään hakemaan apua? Mitä kurjaa lapsen ylipainosta on seurannut? Mikä Sinua itseäsi tässä tilanteessa huolestuttaa? Kuulostaa siltä, että kaipaatte muutosta tilanteeseenne, Anglé johdattelee keskustelua.

Motivoinnissa auttaa tavoitteiden selventäminen. Muutos- ja oppimistavoitteita pohditaan asiakkaan ehdotusten ja nykyisten tottumusten pohjalta. Kukaan ei motivoidu toteuttamaan toisten asettamia tavoitteita, Anglé korostaa. Yhdessä mietitään myös realistisia, perheen elämäntilanteeseen sopivia osatavoitteita. Ylimitoitettu tavoite luo epäonnistumisen, pienet tavoitteet luovat pieniä ja kannustavia onnistumisia, terapeutti muistuttaa.
Ensisijaiset muutostavoitteet liittyvät aina toimintaan, ei sen seurauksiin. Painokeskeisyyden välttäminen on tärkeää etenkin lasten kanssa.

Muutosmotivaation nostatusta

Ammattilainen voi motivoida asiakastaan myös nostattamalla muutosvision houkuttelevuutta. Kun onnistutte muuttamaan ateriarytmiä säännöllisemmäksi, mitä hyvää siitä seuraa lapsellesi? Kun painosi on paremmin tasapainossa, millaisia vaikutuksia sillä on elämääsi? Mitä hyötyjä seuraa heti, mitä pidemmällä tähtäimellä?

Motivointia tehostaa myös onnistumisen uskon nostattaminen. Selvitä asiakkaan kanssa hänen vahvuuksiaan ja voimavarojaan; pohtikaa missä hän on aiemmin onnistunut. "Kuulostaa siltä että olet aika sisukas" voi kannustaa yrittämään lisää.

Myös muutoksen hinnasta voi puhua. Asiakasta helpottaa, kun niin-mutta-kun -puoli tulee kuulluksi ja ymmärretyksi.

Kannattaa miettiä yhdessä ratkaisuja muutoksen esteille. Kun muutosta puoltavia tekijöitä on saatu selkiytettyä ja vahvistettua, useimmat asiakkaat kokevat, että se on vahvempi kuin muutosta vastustava puoli. Heistä on tullut motivoituneita, Anglé huomauttaa.

- Elintapaohjauksen ammattilaisen eksperttiys ei ole paremmin tietämistä ja neuvomista, vaan asiakkaaseen ja muutokseen uskovan asenteen valitsemista, taitoa houkutella esiin asiakkaan omat vastaukset, sekä kykyä vahvistaa tämän omaa potentiaalia eteenpäin pääsemiseksi.

(Ruokatieto)