Elintarvikkeen ainesosaluettelo kertoo, mitä tuotteen valmistuksessa on käytetty. Yhdessä tuotteen nimen kanssa se paljastaa lähes kaiken kyseisestä elintarvikkeesta, pakkausmerkintäkampanja Tuoreet Kasvot muistuttaa.

Ainesosaluettelon tunnistaa otsikosta "Ainekset", "Ainesosat" tai "Valmistus- ja lisäaineet". Elintarvikkeen ainesosat listataan siten, että valmistuksessa eniten käytetty ainesosa on luettelossa ensimmäisenä ja vähiten käytetty viimeisenä. Pienet, alle kahteen prosenttiin yltävät ainesosamäärät voidaan kuitenkin ilmoittaa luettelon lopussa halutussa järjestyksessä.

Ainesosien määriä ei yleensä tarvitse ilmoittaa. Määrä pitää ilmoittaa vain silloin, kun ainesosa esiintyy tuotteen nimessä tai sitä korostetaan muuten merkinnöissä.

Nimi on lupaus

Nimen tulee kuvata elintarviketta niin hyvin, ettei sitä voi sekoittaa muihin tuotteisiin. Joskus nimen määrittelee laki, kuten esimerkiksi leikkelemakkara, täysmehu ja mehu, hillo, suklaa ja luontainen kivennäisvesi. Useimmiten se kuitenkin muodostetaan elintarvikkeen koostumuksen perusteella.

Nimelle on voitu myös hakea nimisuoja, joko maantieteellinen taikka valmistusmenetelmään perustuva. Feta-juustoa voidaan valmistaa vain Kreikassa ja Kainuun rönttöstä vain Kainuussa. Karjalanpiirakkaa ja kalakukkoa sen sijaan voidaan valmistaa missä tahansa EU:n alueella, kunhan se tehdään suojatun reseptin mukaisesti.

Ruoka-allergiselle tärkeää tietoa

Ruoka-allerginen saa pakkausmerkinnöistä tärkeää tietoa siitä, sisältääkö elintarvike ainesosaa, jota pitää välttää.

Seuraavat mahdollisesti yliherkkyyttä aiheuttavat ainesosat pitää aina ilmoittaa pakkausmerkinnöissä, oli niiden määrä kuinka pieni tahansa: maito, muna, kala, äyriäiset, valtaosa pähkinöistä, soija, vehnä, ruis, ohra, kaura, selleri, sinappi, rikkidioksidi ja sulfiitti, ja nilviäiset. Nämä eivät siis "piiloudu" minkään ainesosan taakse.

Tieteellisesti on todettu, että muutamat ainesosat sisältävät äärimmäisen vähän allergeenia ja aiheuttavat siten oireita hyvin epätodennäköisesti. Tärkeimmät näistä ovat vehnä- ja ohrapohjaiset tärkkelyssiirapit ja soijaöljy. Näiden lähdettä ei tarvitse ilmoittaa, vaan pakkausmerkinnöissä voi lukea "tärkkelyssiirappi" ja "kasviöljy".

Lisäaineet selkeästi esillä

Elintarvikkeen valmistuksessa käytetyt lisäaineet ilmoitetaan ryhmänimellä ja sen lisäksi joko lisäaineen omalla nimellä tai sen numerotunnuksella (E-koodi). Esimerkiksi hapettumisenestoaine (sitruunahappo) tai hapettumisenestoaine (E 330).

Ryhmänimi ilmaisee lisäaineen käyttötarkoituksen elintarvikkeessa. Numerotunnus eli E-koodi tarkoittaa, että EU on arvioinut lisäaineen turvalliseksi ja hyväksynyt sen elintarvikekäyttöön.

(Ruokatieto)