Ruoka on pienelle lapselle nautinto sellaisenaan. Hyvä ruokailutunnelma auttaa vauvaa leimaamaan nautinnoksi myös tilanteeseen liittyvät värit, tuoksut ja ihmiset. Syödessään lapsi saa ensimmäiset kokemukset siitä, että elämässä saa nauttia, kertoo lastenpsykiatri Raisa Cacciatore Väestöliitosta.

Cacciatore on ollut mukana suunnittelemassa vanhemmuutta ja varhaista vuorovaikutusta käsittelevää julistesarjaa alle 3-vuotiaiden lasten perheille. Juuri ruokailu on yksi varhaisimmista vuorovaikutuksen muodoista vauvan ja vanhemman välillä.

Suomessa lasten ruokintaan kietoutuu usein vanhempien huolta ja turhautumia. Cacciatore muistuttaa, ettei aina tarvitse syödä lautasmallin mukaan koko annosta.

- Ruokailutilanteet saavat olla iloisia, niiden ei tarvitse latautua huolella. Ei ole loukkaus tai kiukuttelua, jos ruoka ei lapselle juuri nyt maistu. Lapsilla on vaiheita, jolloin he syövät kuin lintu ja sitten taas kuin karhu, Cacciatore sanoo.

Vauva aistii jo parin kuukauden iässä mitä mieltä vanhempi on eri tilanteista. Ensimmäisenä lapsi nautti hymynaamasta, ja hän reagoi voimakkaasti, jos hänelle ei hymyillä.

Lintu ja karhu ruokapöydässä

Synnynnäinen temperamentti vaikuttaa siihen, miten ja miten paljon ihminen syö. Osa lapsista on jo syntyessään säännöllisen ruokailu- ja vuorokausirytmin kannattajia, toiset ailahtelevat yöstä ja päivästä toiseen.

1 - 3 -vuotiaille suunnattu juliste muistuttaa, että uusiin makuihin totutellaan houkuttelemalla, ei pakottamalla.

Väestöliiton kymmenvuotiaassa Perheverkossa on huomattu, että pienten lasten äitien painonhallintaryhmissä esille pulpahtavat ruokaongelmat juontavat usein lapsuuteen. Ruualla on kiristetty ja lohdutettu.

- Helposti on tullut ajatus "Haluan rakkautta, siispä syön". Rakkaus on ennen kaikkea läheisyyttä ja läsnäoloa. Ruokailu on pieni osa rakkautta, Cacciatore huomauttaa.

Silmän kehitys voi liittyä ruokamieltymyksiin

7 - 12 kuukauden ikäisen suulla puhuva juliste kertoo lapsen rakentavan maailmaansa ottamalla, maistamalla ja tiputtamalla. Se on vauvaleikkiä, leiki sinäkin, lapsi kehottaa vanhempaa sietämään kiinteän ruuan syömisen alkuharjoituksiin väistämättä liittyvää rätinkäyttöä.

- Aikuinen tietää täsmälleen mistä puhutaan, kun mainitaan "appelsiini". Lapsen on saatava kokeilla, maistaa, haistaa, oppia tuntemaan kaikki esineet ja raaka-aineet, Cacciatore sanoo.

Näön kehittyminen saattaa olla yhteydessä siihen, minkälaisista ruuista lapsi pitää. Selkeät, erilliset muodot ja värit voivat lautasellakin kiinnostaa enemmän kuin vaikkapa salaatiksi sekoitetut vihannekset.

Graafikko Osmo Pennan mukaan vauva näkee ensimmäisenä kirkkaan värit ja kontrastit ja hahmottaa muotoja, kuten ympyrän ja neliön. Silmän kehitys jatkuu noin kymmenvuotiaaksi saakka.

Kuilu kastikkeen ja muusin väliin

Lapsen kehitykseen kuuluu myös asioiden ja tilanteiden sarjoittaminen tutuiksi jatkumoiksi, kuten iltarutiinien toistuvuus. Sama kehitysvaihe voi näkyä ruokapöydässä niin, että ruokia syödään lautaselta tietyssä järjestyksessä tai että kastike ja muusi on lapsen mielestä välttämätöntä pitää erillään. Sarjoittamiseen voi suhtautua suopeasti, kunhan se ei valtaa koko elämää.

Minä täällä! –julistesarja koostuu kolmesta lapsen eri ikävaiheeseen suunnitellusta julisteesta. Alle 7 kuukauden ikäisille suunnattu juliste on nimeltään Minä täällä!, 7 - 12 kuukauden ikäisille Minä liikun! ja 1 - 3 -vuotiaille Minä osaan!

Julisteissa käsitellään ikävaiheeseen liittyviä aiheita vanhemmille suunnatuin tekstein ja lapselle suunnitelluin kuvin. Tavoitteena on lisätä aikuisen ymmärrystä lapsen tarpeista ja vahvistaa myönteistä kiintymyssuhdetta. Julisteiden toteutuksesta vastaavat Cacciatoren lisäksi graafinen suunnittelija Osmo Penna ja Nutricia Baby. Niitä jaetaan ensi vuonna neuvoloista terveyskäyntien yhteydessä.

Lisätietoja julistesarjasta

(Finfood)